sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kymppejä mä metsästän...

Lauantaina 22.11 oli vuorossa mun ja Avan kolmas virallinen tokokoe... Edellisestä on kulunut jo tovi, mutta treenattu on sitten senkin edestä eli jotain odotuksia pisteiden osalta tietty oli... Sivutaanpa ennen kokeen tarkempaa analysointia meidän viime aikaisia treenipuuhia lauantain kisakuvien kera...

Viime aikojen treenailut:

Avan kanssa ollaan haettu koko syksyn ajan sellaista hyvää yhdessä tekemisen fiilistä, leikitty ja höntsäilty paljon treenaamisen ohessa... Ollaan yritetty hakea rutiinia meidän tekemiseen, mutta samalla myös rikottu rutiineja treenatessa eli oon pyrkinyt siihen, että sama kaava ei joka treenissä toistu. Kaavan rikkominen on ollut käytännössä liikejärjestyksen ja treenattavien liikkeiden / liikkeen osien vaihtelua, sekä yllättäviä "repäisyjä" kesken liikkeiden tai heti liikkeiden jälkeen... Pyrin siis itse olemaan koiran silmissä koko ajan häiriötä ja ympäristöä mielenkiintoisempi ja sitähän me ollaan harjoiteltu paljon juurikin tuon vaihtelun ja ennalta arvaamattomuuden kautta - saatan siis repäistä jotain super mahtavaa kesken liikkeen suorituksen ja koiran into senkun kasvaa silmissä... Tämähän ei toki kaikenlaisten koirien kanssa toimi, mutta Avan kohtalla toimii erinomaisesti :)

Seuruuseen ollaan lähdetty naksuttimen / kehun käytön avulla hakemaan vahvistelua sellaisiin kohtiin, joissa koira meinaa valskata tai tiputella kontaktia. Tämän avulla esim. käännökset ja liikkeellelähdöt sujuu jo hieman paremmassa kohtaktissa kuin aikaisemmin - vähän oon löysäilly aikasemmin noiden kontaktien ja sen kontaktin säilymisen kanssa, mutta onneks sitä pystyy työstämään jälkiviisaanakin ;)



Jäävät on ollut työn alla siltä osin, että käskyyn reagoinnin nopeutta on vahvisteltu ja erottelua on yritetty liikkeestä maahan menon ja liikkeestä seisomisen välillä. Treenatessa ollaan edistytty kivasti, vaikkakin tuo maahan meno on selvästi Avalla vahvemmin takaraivossa kuin seisominen, joten usein painuu maahan "seiso" käskyn kuultuaan jos ollaan tehty maahanmenoa juuri. Se on siis edelleen meidän "to do"-listalla... Uutena tuttavuutena olen viimein saanut hallille hommatuksi peilin eli olen yrittänyt nyt opetella treenaamaan peilin edessä, jotta näen "ulkopuolisemmin" miten koira toimii, eikä tarvitse koiraa koko ajan töllöttää... 


Hyppy ja luoksetulo on pitkään jo ollut Avan bravuuriliikkeet, jotka siltä sujuu heittämällä hyvin lähes aina. Siitä huolimatta, että ne sujuu niin ollaan me niitä välillä treenattu, koska sellaista kuin "100% varma liike" ei ole olemassakaan kun puhutaan kuulevista, näkevistä, nuuskuttelevista ja monilla muilla tavoin aistivista olennoista - koirista... 



Paikkamakuu on asia, jota ollaan treenattu paljon häiriöllä ja ilman, sekä tiheämmällä ja pidemmällä vahvistevälillä... Palkkauksen suhteen olen siis yrittänyt olla ennalta arvaamaton eli välillä saatan jo lähes heti palata palkkaamaan koiran ja vasta sitten poistua kauemmas odottamaan tai sitten saatan odotuttaa ensin vaikka kolme minuuttia ennen "välipalkkausta" eli paikkamakuun kanssa on rikottu kaavoja ehkä eniten juuri siksi, että musta ei tulis niin ennalta arvattava, että koira alkais ainakaan sen takia karkailemaan paikkamakuusta ja sitten tuo epäsäännöllisyys pitää kuitenkin koiran mielenkiintoa ja motivaatiota yllä mielestäni parhaiten... Paikkamakuun suhteen Ava ei juuri ota häiriötä vaikka lapset potkii vieressä jalkapalloa tai toinen koira haahuilee / mölyää... On toki myös todettu, että ei se oo moksiskaan vaikka yks koira olis jalat kohti taivasta ;)



Luoksepäästävyys on asia, jota ollaan vähiten treenattu (varmaan 2 kertaa koko syksyn aikana), koska mä en koe pahana sitä jos koira koetilanteessa menee sen 0,5-1m tuomaria vastaan riemuissaan häntä viuhtoen - SO WHAT!? Shelteissä on aivan liikaa yksilöitä, jotka vastaavassa tilanteessa pahittaa epävarmana poispäin tai osoittaa muulla tavoin olevansa enemmän tai vähemmän peloissaan - Ava sentään rakastaa kaikkia ja menee ilomielin moikkaamaan potentiaaliset rapsuttelijat ;)


Ja sitten se tokokoe:

Kokeeseen oli ilmoittautunut 13 alokasluokan koiraa ja me oltiin vuorossa vasta numerolla 11. Paikkamakuu oli jaettu kahteen ryhmään ja me siis luonnollisesti oltiin siinä jälkimmäisessä. 

Luoksepäästävyydessä Ava teki hyvin Avamaiseen tyyliinsä metrin mittaisen syöksyn kohti tuomaria "Oooo, sä tulit varmaan rapsuttelemaan, onks sulla ruokaa?"-asenteella :D Tuomari hieman pöllähtäneenä totesi, että "ai sä meinaat syliin asti..." ja antoi kympin - totesi pilke silmäkulmassa, että "voishan se ny vähän enemmän siellä tontillaan pysyä" :D

Paikkamakuun osalta en osannut juurikaan jännittää, vaikkakin itse suorituksen aikana pari kertaa kävi mielessä, että mahtaakohan koira reagoida - ulkoa alkoi nimittäin jostain autosta kuulua kovaäänistä koiran ulvontaa ja toisten koirien ääntely saattaa välillä jotain tuntemuksia neiti napaketussa herättää... Onnekseni se ei juuri korvaansa lotkauttanut ja pienestä pään kääntelystä huolimatta kökötti koko 2min paikallaan...

Yksilöliikkeiden aikana mulla katos taas korvien, aivojen ja jalkojen yhteistyö kun ei meinaa edelleenkään noissa seuruupätkissä aina mennä viesti aivoista jaloille asti kun kuulee suuntakäskyn ja aina tulee joku kohta jossa meinaan kääntyä väärin :D VasenvaiOikeavaiMikäseOli?
Seuruut oli omasta mielestä ihan kohtalaiset, aiempiin kokeisiin verrattuna toki paaaaaaljon paremmat kuin ennen. Edelleen siinä on pientä työstöä, mutta tylsäksihän tää homma käsiskin jos ei jotain tarvis työstää ;) 
Liikkeestä maahan sujui hyvin, vaikkakin koira jäi vinoon asentoon makaamaan. Luoksetulo oli loistava niinkuin aina. Liikkeestä seisomisen veti maihin eli nollille meni... 
Hypystä suoriutui myös jälleen erinomaisesti :)


  • Luoksepäästävyys 10 
  • paikalla makaaminen 10
  • seuraaminen kytkettynä 10
  • seuraaminen taluttimetta 8
  • maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
  • luoksetulo 10
  • seisominen seuraamisen yhteydessä 0
  • estehyppy 10
  • kokonaisvaikutus 10
Yhteensä 170 pistettä, ALO1 

Tämä oli siis meidän ensimmäinen ALO1-tulos ja olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen tuosta yhdestä nollasta huolimatta :) Jee! Sit koitetaan tässä talven aikana saada TK1 kasaan :)


Tää oli jo vähän tämmönen "itsensä ylittämis"-hetki kun mietin mikä mun tavote TOKOn suhteen on ollu joskus 3v sitten kun tuota pientä raivoapinaa lähdin hakemaan - ei ollu mitään tokotavotteita! :D 
Kun alettiin pienimuotoisesti jotain tokoa räpeltämään Avan kanssa niin en olis ikinä uskonu et mun oma motivaatio riittää kokeeseen asti ja nyt se motivaatio ja into vaan kasvaa kasvamistaan eli ei tätä hommaa ainakaan lopettamaan pysty ;) Suurin kipinä on varmastikin syttynyt siitä kun on oivaltanut, että sen "jäykän, tylsän ja totisen TOKOn" voi tehdä myös hauskasti, rennosti ja mielenkiinto säilyen - ei sen niin totista tarvi olla!

Tokoilun iloa toivotellaan myös tokoileville lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti