lauantai 28. syyskuuta 2013

Ensimmäinen FI AVA kasvatti!

Tänään sain aamulla aivan mahtavan viestin Hunnin (Cardiwe's Absurd Bi Black) omistajalta Iidalta, että Hunni on napannut viimeisen agisertinsä ja sen myötä Hunnista leivottiin siis FI AVA! 
Iida on tehnyt Hunnin kanssa aivan älyttömän hienoa työtä ja tämä on niitä hetkiä, joina kasvattajana saan olla tyytyväinen siitä kuinka mahtavan kodin olenkaan tuolle pienelle mustalle tykille löytänyt! :) 
Aivan mahtavaa! Vielä tätäkin kautta Iidalle ja Hunnille aivan jättivaltavat onnittelut, sekä tsempit myös tulevaisuuden agikentille!

Hunni AgiSM-kisoissa 2013



Kovin vaikea uskoa, että siitä on vasta kolme vuotta kun tuo musta kääpiö mönki pentulaatikossa ja retuutti sisaruksiaan :D 

Hunni 4vko

perjantai 27. syyskuuta 2013

Kiivasta keskustelua sheltin luonteesta

Lähiaikoina on saanut jos joltakin palstalta seurata kiivasta keskustelua sheltin toivotusta ja ei-toivotusta luonteesta...

Niin, mikä tosiaan on sheltin ihanneluonne? Onko se räjähtävä, säpäkkä harrastuskoira, arka kehäkettu vai jotain siltä väliltä?



Rotumääritelmähän on se mihin monet vetoavat ja toki itsekin pidän silmällä sitä mitä rotumääritelmän mukainen sheltti on. Mistä silti moinen sanaharkka ja kiista "oikeasta" sheltin luonteesta syntyy jos meillä kerran on rotumääritelmä, sekä shetlanninlammaskoirien jalostuksen tavoiteohjelma, jotka määrittelevät sitä mitä sheltin luonteen pitäisi olla?

Meitä ihmisiä on moneen junaan, sheltin omistajia on monenlaisia, koiran omistajia on monenlaisia, harrastajia ja harrastuksia on monenlaisia ja ennen kaikkea shelttejä on monenlaisia eli ehkä siinä pääpiirteittäin syy sille miksi erimielisyyksiä syntyy. Toiset haluavat täpäkän harrastuskoiran, toiset haluavat kauniin kehässä esiintyjän, toiset haluavat tasapainoisen kotikoiran, mutta entä jos haluaa vähän kaikkea?!?
Siinä vaiheessa kun haluat vähän kaikkia ominaisuuksia shelttiisi niin saat ensinnäkin etsiä huolellisesti sopivaa kasvattajaa ja yhdistelmää, sekä vielä pitää peukkuja, että halutunlainen pentu syntyy, eikä siltikään ole varmaa saako haluamaansa. Siinä vaiheessa kun haluttua pentua ei synnykkään, sorrutaan helposti ottamaan nopeasti saatavilla oleva "korvike" unelmapennulle ja sitten päästään taas pätemään kuinka unelmashelttiä on vaikea löytää...

Monilla on varmasti mielikuvansa omasta unelmasheltistään ja siitä kuinka se on ihannekokoinen, täydellisen värinen, loistava luonteeltaan, täydellinen rakenteeltaan, pärjää näyttelyissä, mutta toimii myös harrastuskoirana ja kotona ottaa rennosti, mutta kuitenkaan paimennusviettiä ei saa olla niin paljoa, että se haittaisi arkielämää ja kuitenkin koirasta on löydyttävä paimennusviettiä sillä hetkellä kun omistaja saa päähänsä kokeillä kyseistä touhua... Koira ei saa kuumua liikaa, mutta sen on oltava äärimmäisen vietikäs ja räjähtävän nopea harrastuskoira, joka pystyy rauhoittumaan nanosekunnissa paikalleen kun mitään ei tapahtu. Koiran olisi hyvä myös oppia asiat ilman, että sitä täytyy juurikaan kouluttaa ja haukkua ei saa...

Kuulostaako tutulta??

Yhteenvetona voin siis todeta, että shelttejä on luonteeltaan monenlaisia ja monenlaisiin käyttötarkoituksiin, mutta niitä ei pitäisi alkaa jaottelemaan näyttely- ja harrastukoiriksi. Suomessa on koiranetin mukaan tällä hetkellä 275 shetlanninlammaskoirakasvattajaa, joille on tullut pentuja viimeisen viiden vuoden aikana eli aivan varmasti tuosta joukosta löytyy jokaiselle shelttiä haluavalle sellainen kasvattaja, jolta saa omiin vaatimuksiin/toiveisiin sopivan sheltin. Tutustukaa siis kasvattajiin, koiriin, yhdistelmään, rotuun, harrastuksiin, sekä kaikkeen mikä juuri omiin shelttitoiveisiin liittyy, sillä mielestäni on kohtuutonta ruikuttaa koiransa ominaisuuksista (ja yleistää koko rodun ominaisuuksiksi) jos ei ole viitsinyt itse tehdä mitään muuta kuin lähetellyt sähköpostia kymmenille kasvattajille odottaen hyväksyvää vastausta pennun saamisen suhteen.
Joskus pentua saattaa joutua odottamaan pitkänkin aikaa, mutta moniko unelma oikeasti toteutuu hetkessä jos vaatimukset ovat enemmän kuin "perustasoa"?

Toisille riittää, että pentu on halutun värinen, toinen haluaa että pentu on terveistä vanhemmista, yksi toivoo agikoiraa, toinen tokokoiraa, kolmas näyttelykoiraa, neljäs näiden yhdistelmää, joku toivoo että saa terveen perheenjäsenen siinä missä toinen haluaa terveen harrastuskaverin, mutta niin paljon kuin on toiveita niin vähintäänkin yhtä paljon on tarjontaa kun vaan osaa etsiä paikan mistä shelttinsä hakee.

Itse koen, että sheltillä olisi oltava kutakuinkin kaikki palikat kohdallaan eli ainakin edellytykset terveeseen elämään, mahdollisuudet harrastaa eri lajeja ja käydä näyttelyissä, sekä elää tietysti onnellista perhekoiran elämää eli myös oikean kodin valinnalla on paljon merkitystä.



Olen huomannut kuinka paljon kritiikkiä ja pätemistä edellä mainitsemani asiat herättävät ennen kaikkea niissä, jotka eivät ole kasvattaneet yhtäkään pentuetta tai joilla ei välttämättä edes tällä hetkellä ole shelttiä... Eli helppo on huudella ja kritisoida "taka-alalta", mutta kun kysytään, että mikä sitten olisi oikeanlainen jalostusyksilö niin vastaillaan ympäripyöreästi takaisin ja hiljennytään huutelemasta... eli todellisuudessa kritisointi on helppoa, mutta ei olekaan niin helppoa tulla sanomaan mikä olisi "täydellinen jalostusyksilö" kun tuntuu, että kaikkia pikkuvikoja paheksutaan ja jalostusyksilössä ei saisi olla mitään vikoja...

Kysynpä vain, että millä tätä rotua sitten täytyisi viedä eteenpäin ellei rohkeudella ottaa riskejä? Miten ihmeessä voidaan tietää millaisia periyttäjiä koirat ovat jos niitä riskejä ja kokeiluja ei ensin joku tee??
Vaikka koira ei olisi täydellinen niin se voi silti olla hyvä periyttäjä eli riskejä on otettava ja on uskallettava katsoa mitä mistäkin yhdistelmästä tulee... Aina ei mene suunnitelmat nappiin ja jotkin yhdistelmät eivät vain toimi, mutta ne on niitä asioita joista tässä jalostuksessa voi ottaa opikseen!
Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista, että erinomainen+erinomainen=täydellinen, ei, se ei vaan mene niin... Kahdesta ihannekokoisesta sheltistä voi tulla yli-isoja shelttejä, kahdesta luonnonkorvaisesta voi tulla pystykorvaisia shelttejä, kahdesta reippaasta voi tulla arkoja shelttejä jne... ei tässä jalostuksessa mikään asia ole niin saneltua, että voisi vain luottaa siihen mitä vanhemmat on... yllätyksiä voi tulla vaikka parhaansa yrittäisi...

Ei ole olemassa täydellistä koiraa, täydellistä yhdistelmää, täydellistä kasvattajaa, täydellistä sukutaulua, täydellistä omistajaa, mutta sheltti rotuna on olemassa ja sitä tässä pyritään jalostamaan eteenpäin!



Jos jaksoit lukea koko purkauksen loppuun niin toivon todella, että viitsit jättää oman kommenttisi asiasta! :)



tiistai 24. syyskuuta 2013

Koira-aiheesta ohi; henkilökohtaisempi haaste

Sain haasteen Johannalta, joten tunnollisena ihmisenä taidan joutua vastaamaan haasteeseen. Katsotaan miten onnistun suoriutumaan...

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


Eli aloitetaanpa kertomalla 11 asiaa minusta... hmmm... 

1. Rakastan perhettäni. Olen haaveillut jo melko nuorena perheen perustamisesta ja olen äärimmäisen onnellinen kahdesta ihanasta tyttölapsesta ja aviomiehestä, joka on kestänyt hullutuksiani jo kohta 9 vuotta :) Toki koirat kuuluvat perheeseen myös <3


2. Haluan pientilan tai omakotitalon iiiiisolla tontilla. Syytä ei liene tarvi arvailla eli koirat taitaa olla se ensimmäinen syy, mutta myös se, että olisi ympärillä tilaa ja omaa rauhaa, eikä tarvitsisi ajatella mitä naapurit ajattelee siitä kun haluan käydä suihkussa keskellä yötä tai kun koirat päästelee ääniään...

3. Haluan itse tehdä kaiken ja se usein kostautuu kun aika ei riitä tai on pakko myöntää ettei osaa. Äärimmäisen ärsyttävä piirre omasta mielestäni ja yritän hiljalleen opetella delegoimaan asioita myös muille...
Toistaalta olen äärimmäisen pomottelevaa sorttia, joten ehkä tuo delegoiminen onnistuu ;)



4. Krooninen koiranpentukuumeeni loppui Avan myötä :D Avan tuloon asti olen kärsinyt äärimmäisen kroonisesta pentukuumeesta, mutta liekö tuo raivoapina pikkup*rkele ollut niin mukava kokemus, että ei ihan äkkiä tee mieli ottaa seuraavaa pentua taloon :D



5. Olen muuttanut elämäni aikana ainakin 18 kertaa, mutta voi olla, että jotain jäi laskuista pois. Melkolailla levotonta elämää on tullut siis 23 vuoden aikana elettyä kun paikailleen ei osaa asettua. Paikkakuntia on ollut ainakin 5 ellen unohtanut jotain.

6. Olen ikihaaveilija. Haaveilen aina ja jatkuvasti kaikesta. Se onkin ehkä yksi syy miksi olen edes hieman säilynyt tolkuissani elämässä kun on ollut jotain mitä tavoitella. Osan haaveista/unelmistani olenkin saanut jo perheen ja yrityksen myötä toteutettua, mutta paljon on vielä tulevaisuuden haaveitakin :)



7. Shetlanninlammaskoirien lisäksi on ainakin 10 muuta rotua, joita voisin tosissani harkita ottavani. Muutamina mainittakoon sileäkarvainen portugalinpodengo, pinseri, rottweiler, belgi malinois, novascotiannoutaja, bordercollie ja mitähän vielä... 

8. Olen yökukkuja. En meinaa iltaisin malttaa millään mennä ajoissa nukkumaan ja aamulla olo on kuin zombilla siinä vaiheessa kun lapset alkavat vinkumaan aamupalaa... Kahvin voimalla selviän taas seuraavaan yökukkumiseen asti.



9. Innostun uusista asioista nopeasti... mutta vähintään yhtä nopeasti innostukseni laantuu. Loistava ja jopa klassinen esimerkki on kuntosali, josta jaksan aina joka kevät, kesä, syksy ja talvi innostua, mutta jos erehdyn hommaamaan salikortin niin salille tulee lopulta raahauduttua noin kerran koko kuukauden aikana kunnes lopetan aloittaakseni joskus toiste uudelleen...

10. Olen äärimmäisen nirso ja monet ovat kysyneet, että "mitä sä sit muka syöt?" :D En syö kalaa, en sieniä, hyvin vähän lihaakaan, en läheskään kaikkia kasviksia jne. ja monilla alkaakin höyry nousta päästä siinä vaiheessa kun aletaan pohtimaan mihin kanssani voisi mennä vaikka syömään kun en mä tykkää mistään :D 

11. Äitiys on tehnyt minusta herkän pillittäjän. Äidiksi tulemisen myötä olen huomannut kuinka saatan alkaa pillittämään leffojen kohtauksille, jotka olisin jättänyt ennen noteeraamatta. Myös esimerkiksi erilaisten kykykilpailujen, kuten idolsin, talentin ja voice of finlandin katsominen saa mut usein kyyneliin jos kyse on oikeasti lahjakkaista tapauksista. Välillä pillitän myös täysin selittämättömille asioille, mutta SO WHAT, life goes on ja itkeminen tekee välillä ihan hyvää :)




Sitten on vuorossa Johannalta saamani kysymykset...

1. Mikä on elämäsi kaikkein tärkein ja rakkain asia?
Perhe eli mies ja lapset, sekä koirat.

2. Oletko koskaan pelännyt kuolevasi?
Pari kertaa on meinannu kuolemanpelko käydä mielessä kun on erinäisiin onnettomuuksiin joutunu.

3. Mikä on kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?
Varmaan lappi, Kilpisjärvi. Suomen rajojen ulkopuolella oon käyny vaan yhdellä epäonnisella viron reissulla.

4. Missä haluaisit viettää vanhuudenpäiväsi?
Omalla maatilalla/ omassa talossa jossain luonnon rauhassa.

5. Missä olet töissä/opiskelemassa/miksi et ole töissä/opiskelemassa?
Työskentelen omassa yrityksessä (Koirapalvelu Taidogas) ja opiskelen Suomen eläinkoulutuskeskuksella ongelmakoirakouluttajaksi. Muualla en ole töissä, koska lasten vuoksi on mahdollista olla vielä kotonakin "yhteiskunnan pummina", vaikka Nikon mielestä voisinkin painua yrittäjyyden sijasta "oikeisiin töihin"...

6. Mitä musiikkia kuuntelet?
Laidasta laitaan, mutta eniten kuitenkin Klamydiaa, kasarirokkia, sekä erinäisiä uudempia yhtyeitä/artisteja. Olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, vaikka tietynlaiset suosikit onkin olemassa. Kuuntelen musiikkia myös paljon fiilispohjalta eli sitä kuunnellaan, mikä sen hetkiseen fiilikseen sopii...

7. Oliko sinulla teininä "Fläbäriä"? Tai tiedätkö mikä se on? :D
Mä oon tämmönen maalaisurpo, ettei kyllä mitään hajua :D

8. Onko sinulle lemmikkejä? Mitä?
Kolme shetlanninlammaskoiranarttua :)

9. Haluaisitko olla kuolematon?
Hell No! Elämässä ei olis mitään mieltä jos tietäis et täällä voi tehdä mitä vaan ikuisesti! Kun tietää kuolevansa joskus niin on motivaatiota tarttua unelmiin ja elää niinkuin haluaa!

10. Mitä odotat ensi vuodelta?
Lisää opiskelua, pentusuunnitelmia, toivottavasti yrityksen menestymistä, sekä loistavia hetkiä perheen ja koirien parissa <3

11. Mitä pelkäät? Onko sinulla fobioita?
Hämähäkkejä ja muita hyönteisiä, matelijoita ja kaloja, ajoittain pimeää ja mitähän vielä... Milloin mitäkin :D


Sitten mun kysymykset haastetuille!
1. Kadutko elämässäsi jotain? Mitä?
2. Mitä haluat olla "isona"?
3. Jos saisit jonkun eläimen/lemmikin, mitä sinulla ei vielä ole niin mikä se olisi?
4. Oletko kilpailuhenkinen? Millaisissa asioissa vai kaikessa?
5. Paikka jossa haluaisit ehdottomasti käydä?
6. Onko väliä mitä muut ajattelee?
7. Turhamaisinta sinussa?
8. Asia jonka olisi voinut jättää ostamatta?
9. Kaupunki, maaseutu vai jotain siitä välistä?
10. Syksyssä parasta on....?
11. Hauskin koiramuisto?


Haastan:
-Sulon ja Stellan elämää http://sulonjastellanelama.blogspot.fi/
-Enchanting Whispers http://jasusheltti.blogspot.fi/

Kiitos ja anteeksi kaikille! :D

torstai 12. syyskuuta 2013

Pönötyskuvia

Oon ollut moitittavan aikaansaamaton tän blogin kanssa Koodin lähdön jälkeen ja kiire on verottanut rutkasti tunteja vuorokaudesta. Se, että yrittää opiskella, hoitaa lapset ja kodin, pyörittää yritystä ja hoitaa+treenata koirat, alkaa olla jo aika haastellinen yhtälö, mutta mihkäpä sitä ei hullu ryhtyisi. 
Tänään on kuitenkin harvinainen päivä pitkään aikaan eli päivä, jolle mulla ei oo ollu mitään suunnitelmia, joten kerkiänpä tännekkin ehkä pari sanaa kirjottaa...

Ava poikkesi Tampereen ryhmänäyttelyssä 31.8 saaden Norjalaistuomarilta mukavan arvostelun ja tuloksen NUO ERI4. 
Kuvan on ottanut Erika Repo.
"Very good type and proportions. Well developed heas. Good Expression.Good mouth. Good neck. Good topline. Well angulated behind. Well set tail. Straight upperarm which makes the front movement a bit wavy. Moves very well behind. Good coat and colour."
NUO ERI4
Tuomari: Mona Selbach, Norja


Muuta ei koirarintamalla ookkaan perustreenailun lisäks tapahtunu. Avan kanssa tokoa treenailtu, Sirin ja Pöppiksen kans agia. Avan kanssa varsinkin on nyt itsehillintä- ja malttiharjotukset joka päivä kuvioissa mukana, josko tuosta vielä tulis vähän maltillisempi raivoapina jonain päivänä. 
Itsehillintä- ja malttiharjotuksiin sain vähän potkua viime sunnuntaina Tommy Wirenin luennolta. Vaikka luennolla oli suurin osa vanhan kertausta, mutta muutamia uusia seikkojakin tuli esille ja sai taas hieman treeni-intoa lisää...


Tähän loppuun laittelen vielä Koodista kuvan, jonka on napannut Mirva Kausiala. 
Cardiwe's Can't Stop Moving "Koodi" 9,5vko. 
Omistaja Erika Repo.

Koodi tuleekin meille huomenna viikonloppuhoitoon eli viikonlopun jälkeen saattaapi tulla kuvatulva :D


maanantai 2. syyskuuta 2013

Haastetta pukkaa

Saimme haasteen Hannen blogista. Tehtävänä oli laittaa seitsemän kuvaa meidän kesästämme ja kuvata jokaista vain yhdellä sanalla. Tässäpä meidän kesä :)

Mökkeily

Odotus

Riemu

Alku

Vietti

Huolenpito

Kokoontuminen


Lopuksi piti haastaa seitsemän blogia tekemään sama tehtävä. Olen nyt niin äärimmäisen laiska, että haastan kaikki, jotka tämän sattuvat lukemaan! ;)