sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Aina ei suju

Viikonloppuna oli sitten tarkoitus kisata agia oikein urakalla, mutta heti lauantain ensimmäisellä radalla meni kaikki ihan pieleen ja loppuviikonlopun startit jäi haaveeksi...
A-radalla siis alku sujui loistavasti, olin jo lähes varma että tehdään nolla, mutta sitten kun keskityin liikaa omaan etenemiseen ja unohdin että koira tarvis pitää mukana kans niin Pöppis tuli keinulta ohi, jolloin tein äkkijarrutuksen/käännöksen ja jalka muljahti jotenkin niin että astuminen muuttui hetkessä tuskalliseksi... Radan jälkeen hetken ihmeteltyäni kipeää koipea, tulin siihen tulokseen että jalkapöytä on se mihin sattuu pirusti ja painoa jalalle pystyi varaamaan vain ulkosyrjälle eli piti kävellä ihan lintassa...
No ajattelin, että kyllähän mä nyt vielä ne pari viimeistä rataakin juoksen, vaikka sitten nilkuttaen...
Lisäilen tähän A-radan videon jahka jaksan sen tuolta kamerasta kaivella...

B-radalle lähtiessä jalan kipu oli vain pahentunut ja itsellä oli aika taistelu saada askellus jotenkin pelaamaan niin että liikkumaan pystyi... Rata lähti jotenkuten alkuun, mutta siinä vaiheessa kun Pöppis meni väärään putkeen ja saatiin HYL niin keskeytin radan ja nilkutin koira kainalossa ulos radalta... en siis viitsiny kiduttaa itteeni juoksemalla hylättyä rataa loppuun... Huomasin heti radan alkuvaiheessa että oma ohjaus alkoi tökkiä kun keskityin jalan kipuun niin paljon... eli olis vaan ollu viisainta jättää välistä...

C-radallekkin lähdin hammasta purren, osittain jalan kivun vuoksi, mutta myös osittain siksi että kyseessä oli äärettömän vaikea hyppyrata (meille siis vaikea), jossa piti sinkoilla putkesta putkeen ja siinähän se hylly tuli heti  alussa kun Pöppis meni väärään putkeen... Tältäkin radalta siis nilkutin hylkäyksen jälkeen koira kainalossa pois... En tiedä mitä junttiutta oli taas mennä ehdoin tahdoin hakemaan ne kaksi hylkyä kun tiesin kuitenkin ettei omasta juoksemisesta tule mitään...

Lauantaista jäi siis paska fiilis tän jalan takia ja jätin sitten myös illan agitreenit väliin... Lauantaina alkoi myös iltaa kohti selvitä ettei kipu todellakaan aio helpottaa levolla ja kylmällä eli tämänpäiväisistä starteista oli turha edes haaveilla kun aamulla ei meinannu edes kävelemään päästä... Nyt sitten yritän vain lepuutella jalan kuntoon ennen sunnuntaita, jolloin olis Ylöjärvellä kisat... Huomenna täytyy käydä arvauskeskuksessa kuvauttaan jalka ihan varmuuden vuoksi...

Jos lauantain söhellyksistä täytyy jotain hyvää hakea niin olen erittäin tyytyväinen, että B-radalla Pöppis hakeutui kepeille tosi itsenäisesti ja hienosti, ne kun ei ole ollut lähiaikoina meidän vahvuuksia... Mutta siis hienot kepit se ainakin teki, aina siihen tokavikaan väliin asti josta tuli ennen aikojaan pois...

Mutta siis näillä kuulumisilla mökötetään täällä kotona ja odotellaan kauhulla/jännityksellä, että olenko todellakaan kisakuntoinen viikon päästä... Nähtäväksi jää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti