maanantai 28. marraskuuta 2011

Pöppiksen treenit ja Ava 10vkoa

Eilen oli Pöppiksen vuoro päästä treeneihin ja Ava oli mukana pällistelmässä. Ilma oli mitä kamalin, satoi vettä kaatamalla (muuttui kyllä rännäksi myöhemmin) ja tuuli oli niin hyytävän kylmä että taju meinas lähteä... kiva lämmittely ja jäähdyttelylenkki siis... 
Ensimmäisenä hehkutan, että tuo Avan häkkiin totuttaminen on ilmeisemmin tuottanut tulosta, koska eilen treeneihin mennessä ja tullessa se ei ollut matkan aikana kuolannut tai oksentanut kertaakaan!! JEE! :) Häkkiinkin se menee jo paljon reippaammin eikä jännitä sitä enään :) Muutenkin pentu oli koko ajan valtavan reipas ja malttoi keskittyä jopa istumisharjoitteluun hallilla :) Kaikki ihmiset ja koirat oli sen mielestä ihania ja se kävi tietty kaikki moikkaamassa :) 

Sitten Pöppikseen... no ihan alusta asti meidän treenit meni päin p**settä ja parin ekan jälkeen Saija huusi mulle radan reunalta, että Pöppis linkuttaa toista etujalkaa!! Voi v**tu! No vilkasin ja kopeloin jalkaa, ei aristanut ja kun katsoin miten kävelee niin ei enään merkkiäkään linkuttamisesta... no jatkettiin menoa vähän rauhallisemmin... Sitten seuraavalla pätkällä kun oltiin taas menty miten sattuu ja Pöppis meni hyppyjen rimojen alta, joten jouduin laskeen rimat johki 20cm, ettei ota tavaks kun teki sitä jo viime treeneissä... sitten alkoi sujua kunnes taas huudettiin että  linkusettaa taas!! Ei voi olla totta... no taas kopeloin ja katsoin, ei mitään ja käveli normaalisti... ihme touhua... no jatkettiin vielä ja varmaan pari kertaa se vielä linkutti jonkun esteen jälkeen, mutta aina palautui muutaman linkutuksen jälkeen normaaliksi... tarvii käyttää se hierotettavana ja lähteä selvittelemään ja seuraamaan mikä sitä jalkaa vaivaa, toivottavasti ei mitään pysyvää/vakavaa ettei tarvi lopettaa agilityä vasta kun ollaan pääsemässä alkuun kisaamisessa... Seuraan nyt tuota jalkaa ja harkinnan mukaan saatan mennä 3.12 Lempäälään epiksiin, katsotaan nyt... 

Tein taas jonkinsortin ratapiirroksen, mutta en muista oliko esteitä 21 vai 22 kun ei päästy tonne loppuun asti Pöppiksen kanssa kun treenit meni miten meni.. Mentiin siis ekana 1-7 pätkä, eikä taidettu saada yhtäkään hyvää yhtenäistä suoritusta. Toisena pätkänä 8-14 ja sekin meni ihan päin pehvaa... Kolmantena pätkänä koitettiin pari kertaa 15-21, muttei päästy 18 pidemmälle, joten jätettiin siihen... 

Kaikenkaikkiaan treeneistä jäi niin paskat fiilikset ja tuntuu kuin joutuisin alottaan Pöppiksen kanssa ihan "alusta" kun se noita rimojakin alitti... *huoh* No ehkä seuraavissa treeneissä otetaan ihan alkeistason juttuja ja palautellaan rauhassa mieleen ihan perusjuttuja eikä ahnehdita mitään ratapätkää... 

Sitten nämä loistavat treenit kruunasi vielä meidän jäähdyttelylenkki jonka muistan painajaisissani varmaan hautaan saakka... Lähdettiin siis tuohon hallin lähellä olevalle valaistulle lenkkipolulle, jossa olemme antaneet Saijan kanssa koirien olla vapaana kun siellä harvemmin ketään liikkuu... No mukana siis Pöppis, Ava ja Saijan Ando ja Koru... Ava on tunnetusti poikkeavan itsenäinen ja rohkea pentu, enkä ole tottunut siihen että SHELTTI lähtee omille teilleen kun Siri ja Pöppis on semmosia että ne seuraa mua vaikka puuhun, mutta ei päästä näkyvistään sekunnikskaan... Kävellessä sitten huomasin yhtäkkiä että hei nyt Ava puuttuu... voi jestas mikä kauhunsekava paniikki mulle iski päälle kun tajusin että se pieni pentu on lähtenyt haahuilemaan jonnekkin ja jäänyt matkasta, vaikka alkumatkan se riehui Korun kanssa tiiviisti ja pysyi mukana vauhdissa... No sitten paniikissa lähdettiin kävelemään takaisinpäin ja huutelin Avaa niin paljon kuin keuhkoista lähti, ei mitään... Kaikki mahdolliset kauhukuvat ja pelot ehti käydä mielessä kunnes kuulin Saija huutavan että "LÖYTYI!"... Voi sitä onnen, helpotuksen, kiukun ja ihmetyksen sekasotkua, joka päässäni alkoi takoa kun näin pienen pennun kävelevän lenkkipolun reunassa haistellen risuja ja männynkäpyjä kaikessa rauhassa, kuin ei olisi edes huomannut jääneensä jälkeen ennen kuin huusin sitä ja se tuli luokseni riemuissaan läpimärkänä... Vaikkei Ava ehtinyt olla kateissa kuin ehkä 5-10min niin ne minuutit olivat ehkä elämäni pisimmät ja kamalimmat minuutit ikinä! Tästä lähtien kyttään sitä silmä tarkkana AINA kun vähääkään pidän sitä vapaana, se on varma se... Eniten tässä pistää suututtamaan se ettei pentu edes tajunnut/huomannut että jäi matkasta eikä sitä tippaakaan tuntunut haittaavan että se haahuili yksinään pimeän metsän keskellä räntäsateessa :O Ava on luonteeltaan kyllä niin eri kastia kuin Siri ja Pöppis, että joudun varmasti monesti vielä huomaamaan kuinka erilainen se on... Silti niin ihana, vaikka pelästyttikin omistajansa lähes sydänkohtauksen partaalle...

Tässä vielä 10 viikkoisesta karkulaisesta kuva:
25cm ja 3kg

semmonen sunnuntai meillä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti