maanantai 1. elokuuta 2011

pikakäynti mökillä

Tänään käytiin sitten pyörähtämässä pikaisesti saunomassa mökillä kun EDELLEEN olen yhtenä kappaleena, vaikka vannoin jo ajat sitten synnyttäväni... hohhoijaa...

No Nikon kanssa lämmiteltiin sauna ja saunottiin kun sillä välin meidän kaksi pöhlöä nelijalkaista juoksivat itseänsä uuvuksiin narulelun ja kepin kanssa, kuvasatoa koirien puuhista löytyy TÄÄLTÄ :)

Kuvia katsoessani totesin itsekseni, että lähes joka kuvassa Siri on "askeleen edellä" äitiään eli vetää kärkeä melkein joka kuvassa :D Onhan se pirun nopea koira, ei sitä käy kieltäminen :) Innolla odotan meidän tulevaisuuden agilitytreenejä kun toi koira on noin nopea... kuinkahan paljon joudun vuodattamaan hikeä ja kompuroimaan jalkoihini, jotta pysyn sen vauhdissa?! :D

Mökiltä kun lähdettiin kotiinpäin ja pysähdyttiin sitten ohimennen Nikon papalla niin pomppas taas mamman sydän kurkkuun kun Pöppis tapansa mukaan sähläs ja sohelsi... Päästin koirat auton perästä metallihäkistä ulos ja eikös niiden ollut pakko yrittää rynnätä siitä ahtaasta häkin ovesta samaan aikaan ulos, jolloin Pöppiksen toinen takatassu jäi oviaukon alareunassa olevaan rakoon jumiin ja pelästyin kuoliaaksi kun koira alkoi kiljua kuin syötävä roikkuessaan häkin reunassa toisesta takatassustaan... No irrotin päättäväisin ja varovaisin, mutta pikaisin ottein koiran jalan, päästin sen jaloittelemaan, jolloin huomasin, että hitto se aristaa sitä jalkaa ja pompottaa kolmella jalalla... No Pöppis tuli luokseni ja kellistin sen eteeni, jotta saan tunnustella ja katsoa jalkaa, enkä löytänyt mitään poikkeavaa eikä Pöppis ainakaan jalkaa käännellessä ja väännellessä aristanut. Päästin sen taas jaloittelemaan jolloin se ei enää ontunut vaan käveli jo normaalisti, tässä vaiheessa helpotuin niin, että hyvä kun en kyyneltä tirauttanut siitä ilosta... Hetken päästä koirat juoksentelivat taas pitkin pihaa iloisina ja Pöppis oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, thank god! Vainoharhaisena olen kotiin päästyämmekin vielä välillä tota jalkaa kopeloinut ja kytännyt mutta normaalilta vaikuttaa, joten täysin säikähdyksellä selvittiin... Söhlääville sattuu...

Päivän reissusta oli ainakin se hyöty, että koirat ei oo paljoo jaksanu mitään täällä puuhata kun ovat juosseet itsensä ihan väsyksiin :) Hiljainen loppuilta siis tiedossa ja Nellikin saa olla hetken rauhassa noilta paimentavilta energiapommeilta :D

Nyt kuitenkin TAAAAAAS jatkan odottelua, josko lähtö synnärille vielä joskus tulisi :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti