maanantai 2. toukokuuta 2011

Agilityä

Tälle päivälle olin varannut treenivuoron Lempäälästä sdp:n (SportDogPark) hallilta ja sinne sitten suuntasin Pöppiksen ja Sirin kanssa aamusella. Pöppiksen kanssa olin suunnitellut tekeväni jotkut kevyet treenit (lähinnä oman mahani takia) ja Sirin kanssa ihan vaan pientä esteisiin ja halliin totuttelua.
 Kentällä oli jo jonkin sortin rata valmiina ja sitä sitten sovellettiin Pöppiksen kanssa, muutamia erilaisia pätkiä otettiin ihan vaan mieleen palautuksena Pöppikselle ja kaikki sujui ihan kivasti. Treenitauko on tehnyt Pöppikselle ihan hyvää, se selvästi jaksoi lukea mua paremmin ja seurata tarkemmin mihin ohjaan, sen sijaan että olisi säheltänyt ylikierroksilla omiaan. Muutamia ohjaus ja juoksutekniikka treenejä koitin tehdä sen verran mitä tän jättimahan kanssa nyt enää pystyy juoksemaan ja kai minäkin alan ohjaajana vähän edistyä :)

Sirin kanssa ihan vaan tutustuttiin esteisiin ja tosiaankin ihmeteltiin ison hallin ihmeitä. Siri pääsi kokeilemaan putkea, keppejä, rengasta, pussia, sekä hyppyjä joissa oli rimat ehkä 5cm korkeudella.. Niin ja puomia otettiin ihan "ylösnousun" verran eli kokeilin vaan käveleekö se sinne ja nappasin koiran kainaloon jahka se kiipes nousuosion ylös... Siri oli kaikin puolin yllättävän reipas, ainoa miinus oli se kuinka paljon se otti häikkää muista ihmisistä ja kaikista pikku äänistä heti kun ei ollut äiskä metrin säteellä suojelemassa, se on niin riippuvainen Pöppiksestä... Taitaa olla PALJON itseluottamuksen kohotus ja Pöppiksestä irti pääsemis treeniä tiedossa lähikuukaudet... hohhoijaa kun on senkin asian kanssa tarvinnut olla laiska ja sitten se kostautuu kun haluaa alkaa harrastamaan koiransa kanssa... No ei me tästä lannistuta, onhan meillä aikaa...

Tänään sitten lenkillä tehtiin siskoni kanssa niin, että siskoni talutti Pöppistä vähän matkan päässä ja mä talutin Siriä. Siinäkin tuli huomattua kuinka mammantyttö Siri on, koko ajan se vaan kuikuili et missä äiti on ja muahan se ei ollut huomaavinaankaan paitsi sillon kun vahingossa muisti mua vilkasta ja aina tästä annoin sille namin, alkoi huomio kiinnittyä sitten pikkuhiljaa muhunkin ja Pöppis ajoittain unohtui... näitä treenejä tarvii kuitenkin tehdä paljon lisää ja liikkua enemmän vain toisen kanssa, jotta noi tottuu oleen erilläänkin...

Keskiviikkona on tiedossa vielä toinen treenikerta Lempäälässä kun olen varannut vuoron myös sille päivälle, sen jälkeen on pakko myöntää itselleen ettei tän mahan kanssa tuu agilitystä hetkeen mitään... loppusyksyä siis odotellessa jahka pääsee taas kunnolla juoksemaan ja treenaamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti